Vertailussa tuoreet ja pakastevihannekset: Pakastevihannekset yhtä terveellisiä kuin tuoreet

Riippumaton bioanalyysipalveluja tarjoava Eurofins on Finduksen toimeksiannosta analysoinut joidenkin pakaste- ja tuorevihannesten ravinnepitoisuuksia. Vertailussa todettiin, että yleensä ottaen pakaste-vihannekset sisältävät yhtä paljon vitamiineja ja kivennäisaineita kuin vastaavat tuoretuotteet. Joissakin tapauksissa pakastevihannesten ravinnepitoisuudet olivat jopa suurempia. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös monissa pohjoismaisissa ja kansainvälisissä selvityksissä.

Tuorevihanneksia on usein kuljetettu ja varastoitu pitkään ennen niiden saapumista kaupan hyllyille. Pakastevihannekset taas yleensä kiehautetaan nopeasti ennen pakastamista. Mikä vaikutus eri säilytystavoilla on vihannesten ravinnepitoisuuteen syömishetkellä? Asian selvittämiseksi Findus pyysi riippumatonta yritystä vertailemaan kuutta tavallista vihannesta.

Tutkimuksen tulokset ovat samassa linjassa muiden viimeaikaisten tutkimusten kanssa. Yleensä ottaen pakaste- ja tuorevihannesten vitamiini- ja kivennäis-ainepitoisuudet ovat yhtä suuria. Yksittäisten vihannesten välillä havaittiin joitakin eroavaisuuksia vuoroin pakaste- ja vuoroin tuorevihannesten eduksi.

Vertailussa tutkittavina olivat porkkana, pinaatti, kukkakaali, parsakaali, vihreät pavut sekä herneet. Testattavina olleet tuotteet ostettiin ja analysoitiin ensimmäisen kerran helmikuussa 2008 ja uudelleen saman vuoden elokuussa. Vertailussa mitattiin mm. C-, E- ja A-vitamiini-, foolihappo-, rauta-, kalsium-, kalium- sekä magnesiumpitoisuudet.

Yhteenveto tuloksista:

• Pakastevihannesten ravinnemäärät ovat tasaisempia kuin tuoreilla
• Tuorevihannesten C-vitamiinipitoisuus laskee merkittävästi pitkän varastoinnin aikana
• Pakastetuissa vihreissä pavuissa on 12-kertainen määrä C-vitamiinia tuoreisiin verrattuna
• Pakastettu parsakaali sisältää 3½ kertaa enemmän C-vitamiinia kuin tuore
• E- ja A-vitamiinien määrä on suurinpiirtein sama sekä pakaste- että tuorevihanneksissa
• Pakastevihannesten E-vitamiinipitoisuus on aiemmin ilmoitettuja arvoja suurempi
• Pakaste- ja tuorevihannesten kivennäisainepitoisuudet ovat yhtäsuuria lukuunottamatta tuorepinaattia, jossa on runsaammin kaikkia kivennäisaineita, etenkin rautaa
• Huomattava määrä kivennäisaineita huuhtoutuu pois tuoreiden vihannesten valmistuksen yhteydessä

Eräissä tieteellisissä tutkimuksissa1 on tarkasteltu säilytys-, käsittely- ja valmistusmenetelmien vaikutusta vihannesten ravinnearvoihin. Niissäkin havaittiin, että pakastamisella ei ole negatiivista vaikutusta vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksiin. Journal of Science Food and Agriculture -lehdessä lähiaikoina julkaistavassa norjalaistutkimuksessa on saatu samankaltaisia tuloksia.

Tarkempaa tietoa tutkimuksesta antaa:

Timo Partola, Markkinointijohtaja Findus Finland Oy, puh. 0201 520 236, s-posti: timo.partola@.fi.findus.com

Tarkemmin tutkimuksesta

Vertailussa tutkittavina olivat porkkana, pinaatti, kukkakaali, parsakaali, vihreät pavut sekä herneet.

Sekä tuore- että pakastevihannekset ostettiin samoista paikoista ja kuljetettiin seuraavana päivänä Eurofinsin toimipaikkaan. Testattavina olleet tuotteet ostettiin ja analysoitiin ensimmäisen kerran helmikuussa 2008 ja uudelleen saman vuoden elokuussa. Vertailussa mitattiin mm. C-, E- ja A-vitamiini-, foolihappo-, rauta-, kalsium-, kalium- sekä magnesiumpitoisuudet.

Eurofins on virallisesti hyväksytty ja sertifioitu tutkimuslaitos. Eurofins käyttää tutkimuksissaan hyväksyttyjä tutkimusmenetelmiä.

Tuorevihanneksissa enemmän vaihtelua

Eniten vaihtelua havaittiin tuorevihannesten vitamiinimäärissä, kun taas pakaste-vihanneksissa vaihtelu oli selvästi vähäisempää.

Tuorevihanneksissa suuri C-vitamiinihävikki

Tutkimuksen mukaan tuorevihannesten C-vitamiinipitoisuus laskee huomattavasti sadonkorjuuhetkestä kuljetuksen, varastoinnin ja nauttimista edeltävän käsittelyn vuoksi. C-vitamiinin määrä oli merkittävän alhainen mm. vihreissä pavuissa, pinaatissa ja parsakaalissa. Vastaavissa pakastevihanneksissa pitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia. Näin siitäkin huolimatta, että ne kiehautetaan ennen pakastamista, jolloin vesiliukoisten vitamiinien pitoisuus laskee.

Tuorevihanneksiin verrattuna pakastetuissa vihreissä pavuissa on 12-kertainen määrä C-vitamiinia, pakastetussa parsakaalissa 3½-kertainen ja pakastepinaatissa 2½-kertainen.

Foolihappoa runsaammin tuorevihanneksissa - mutta pakastevihanneksissa pitoisuus silti merkittävä

Pakastevihannekset sisältävät usein merkittäviä määriä foolihappoa, mutta tuoreessa parsakaalissa ja etenkin tuoreessa pinaatissa sitä on vielä huomattavasti enemmän. Niissä on kaksinkertainen määrä foolihappoa pakasteisiin verrattuna. Pakastetussa kukkakaalissa sen sijaan on yhtä paljon foolihappoa kuin tuoreessa. Todennäköisimmin foolihappoa liukenee veteen kiehauttamisen yhteydessä, mutta sitä häviää jossain määrin myös pakastamisen aikana.

E- ja A-vitamiineja suunnilleen yhtä paljon

Aikaisempien tutkimusten tapaan tässäkin vertailussa todettiin A- ja E-vitamiini-pitoisuuksien olevan yhtäläisiä tuore- ja pakastevihanneksissa. Huomattavana poikkeuksena kuitenkin pakastepinaatti, jonka E-vitamiinipitoisuus oli huomattavasti aiemmin ilmoitettuja arvoja korkeampi. Ruotsin elintarvikeviraston tietokannan mukaan pitoisuus pakastepinaatissa on 0.38 mg E-vitamiinia dl-alfatokoferolina. Tutkimuksessa mitattiin kuitenkin keskipitoisuudeksi 2.30 mg E-vitamiinia dl-alfatokoferolina, joka on 6 kertaa korkeampi ja samaa tasoa kuin tuorepinaatissa, jonka keskipitoisuudeksi mitattiin 2.22 mg.

Kivennäisaineita yhtä paljon tuoreissa ja pakasteissa - poikkeuksena listan kärkipaikkaa pitävä tuorepinaatti

Tutkimuksessa verrattiin tuore- ja pakastevihannesten rauta-, kalsium-, magnesium- ja kaliumpitoisuuksia. Herneissä ja porkkanoissa näiden kivennäisaineiden määrä oli vähäinen kun taas eritoten pinaatti loisti listan kärjessä.

Huuhtelu vaikuttaa tuorevihannesten ravinnepitoisuuteen

Tutkittavat vihannekset analysoitiin sellaisinaan kuin ne olivat ostettaessa eikä tuorevihanneksia huuhdeltu ennen mittausta. Koska tuorevihannekset usein huuhdellaan ennen käyttöä, analysoitiin tuorepinaatti vielä uudelleen huuhdeltuna. Kolmen huuhtelukerran jälkeen sen kivennäisainepitoisuus oli merkittävästi alhaisempi, etenkin raudan osalta. Pitoisuus ei siinä vaiheessa enää poikennut pakastepinaattiin verrattuna merkittävästi. Oletettavasti kivennäisaineita on siis joko lehdellä olevissa multahiukkasissa tai itse lehden pinnalla.

1 Aiempia aihetta käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia